Länsimainen skandaali Kristuksen kirkolle

Kirjassa Preaching to a Shifting Culture (Baker Books 2004) Timothy C. Tennent muistuttaa artikkelissaan siitä, että kristinusko on enenevässä määrin globaali ilmiö, ja länsimaiset valtakirkot edustavat vain pientä osaa kristikunnasta. Alla vapaa käännös kirjan sivulta 204-205:

***

Asian ytimeen menevä esimerkki tästä saatiin kuuluisassa Lamberth -konferenssissa, joka tuo yhteen kymmenen vuoden välein kaikki piispat koko maailmanlaajasta anglikaanisesta kirkosta. Konferenssissa paitsi keskustellaan, myös päätetään kirkon yhteisistä linjauksista ajankohtaisissa asioissa.

Jo useiden vuosien ajan anglikaaninen kirkko länsimaissa oli kamppaillut sen asian kanssa, miten suhtautua painostusryhmien vaatimuksiin homoseksuaalisen käyttäytymisen hyväksymiseksi kirkon piirissä, jopa niin pitkälle että pappisvihkimys sallittaisiin avoimesti homoseksuaalisille henkilöille.

Kun 13. kymmenvuotiskonferenssi oli meneillään 1998, useat (eivät kaikki) länsimaiset anglikaaniset kirkot olivat valmistautuneet uhraamaan raamatullisen käsityksen seksualisuudesta ja taipumaan painostusryhmien vaatimusten edessä. Mutta kuinka ollakaan, kun varsinainen keskustelu alkoi, useat anglikaaniset piispat Afrikasta ja Aasiasta astuivat esille ja nuhtelivat julkisesti länsimaisia piispoja evankeliumin hylkäämisestä ja haastoivat heidät palaamaan takaisin raamatulliseen avioihanteeseen, jossa avioliitto määritellään elinikäiseksi liitoksi miehen ja naisen välillä.

Arkkipiispa Donald Mtetemela Tansaniasta (kuvassa) esitti vastalauseen ja vaihtoehtoisen tekstin, jossa hylättiin homoseksuaalisuuden harjoittaminen "sopimattomana Raamatun mukaan". Suuri joukko ei-länsimaisia piispoja nousi kannattamaan ehdotusta. Esimerkiksi piispa Wilson Mutebi Ugandan Mitiyanasta julisti, että hänen hiippakunnassaan Raamattu on uskon perusta. Hän huomautti, että hän on varsin hyvin perillä länsimaisesta tieteellisestä ja filosofisesta keskustelusta mitä tulee homoseksualisuuteen, mutta päätti kuitenkin lausuntonsa näin: "Meille Raamatulla ja apostolisella traditiolla on korkein auktoriteetti yli kaiken mitä kirkossa tapahtuu".

Piispa Michael Lugor Sudanin Rejafista lisäsi: "Me tunnemme vain evankeliumin, ja sitä me julistamme". Piispa Eustace Kamanyire Ugandan Ruwenzorista huomautti, että homoseksuaalinen käytös tuomitaan moraalittomaksi sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa. "Pastoraalinen huolenpito homoseksuaalista henkilöä kohtaan on tärkeää, mutta silloinkin tulee painottaa parannuksen tekemistä." Hän arvosteli länsimaisia piispoja, jotka myöntävät pappisvihkimysksen gay- ja lesbosuhteissa eläville papeille ja siunaavat samaa sukupuolta olevien liittoja. Hän julisti tämän "aiheuttavan vakavaa vahinkoa ja olevan skandaali Kristukselle ja hänen kirkolleen". Hän jatkoi: "Tämän tähden kristinuskoa vastaan ei hyökkää ainoastaan ei-uskovat, vaan sen todistusta heikentää juuri se joukko joiden tulisi sitä puolustaa".

Länsimaiset piispat hämmentyivät arfikkalaisten ja aasialaisten piispojen ennennäkemättömästä rohkeudesta. Tunnepitoisen kolmituntisen debatin jälkeen aloite hylättiin ja sen korvaava teksti hyväksyttiin äänin 389-190, suurelta osin ei-länsimaisten piispojen rohkean kannanoton ansiosta.

***

Tämä muistuttaa meitä siitä, että länsimainen, ympäristöönsä mukautuva liberaali kirkko ei ole kirstinuskon ainoa edustaja maailmassa.