tiistai 24. toukokuuta 2011

Pysyvä uskon perusta

Tässä on kulunut jo liikaakin aikaa viimeisen tekstin tekemisestä. Sain aika monelta suunnalta "kehoitusta ja rohkaisua" jatkaa kirjoittamista. Nyt täytyy vain laskea rimaa - tekstien tarvitse olla monisivuisia ollakseen hyödyllisiä ja luettavia.

Ei 7päivää -lehdenkään suosio perustu syvälliseen analyysiin, vaan luettavuuteen - tekstareiden näpyttelyn ja mikropizzan lämmittämisen välimaastossa. No, ei kai Seiskaa tarvitse silti kaikessa matkia.

Tärkeämpi syy taukoon kirjoittelussani on se, että olen viime kuukausina lukenut ison kasan hyvää telogista kirjallisuutta, ja itsekritiikki nousee... nyt tiedän (taas) kuinka vähän tiedän... ja kuinka uudet ideani ovatkin itse asiassa vanhoja, ja muiden ideoita kaiken lisäksi. Ei mitään uutta auringon alla!

Esimerkiksi: Juuri pari viikkoa sitten pähkäilin mielessäni oivalluksen, jonka mukaan modernin teologian perusvirhe on uudistaa kristinuskoa Raamatun tulkinnan ja opin perusteista alkaen, jotta se olisi relevanttia modernille ihmiselle. Siis sinänsä kunnioitettava pyrkimys, vaikka valittu strategia on väärä.

Mieleeni nousi joskus 15 vuotta sitten näkemäni kaavio D. Hesselgraven kirjasta (missiologiaa), jossa hän havainnollisti miten Raamatun tulkitsijan pitää ymmärtää Raamatun ajan maailmaa, omaa maailmaansa ja kohdeyhteisön maailmaa. Eli kontekstualisointi tehdään viestinnän ja havainnollistamisen tasolla, ei opin perusteiden tasolla. Hieno kaavio (kolmio taas, kuten kaikki hienot kaaviot tapaavat olla)!

No, kuinka ollakaan: Viime perjantaina luin Alister McGrathin kirjaa A Passion for Truth: The Intellectual Coherence of Evangelicalism, ja siinä hän esitti juuri saman ajatuksen lainaten samaa Hesselgraven ideaa (oma vapaa kännös):

On aivan eri asia etsiä yhtäläisyyksiä evankeliumin ja nykyisen ajatusmaailman kanssa kuin rakentaa evankeliumi uudestaan nykyisen kulttuurin perustalle. Ensin mainittu edustaa täysin asianmukaista ja järkevää apologeettista lähestymistapaa, jonka mukaan evankeliumin perusteemat esitetään niin että ne ovat parhaalla mahdollisella tavalla ymmärrettäviä uudessa kontekstissa. Evankeliumi on ensisijaista, kontekstualisointi on toissijaista ja väliaikaista. Evankelinen kristikunta on jo pitkään tunnistanut tämän tarpeen. Tämän vastakohtana voidaan pitää liberaalia strategiaa, jonka mukaan evankeliumi rakennetaan uudelleen ajanmukaisen kulttuurin ja trendien pohjalle. Tämä johtaa väistämättä siihen, että evankeliumista tulee kulttuurin orja, eikä se kykene tekemään muuta kuin heijastamaan aikansa kulttuurin ideoita ja arvoja. (s. 34)

McGrath sanoi sen paljon hienommin kuin itse olisin pystynyt. Tärkeää on kuitenkin se, että Herra puhuu myös näinä aikoina omilleen ja osoittaa, että "klassinen" usko Jumalan ilmoitukseen Raamatussa (vs. uudelleen muokattu evankeliumi) ei ole älyllisesti ongelmallista, vaan itse asiassa ainoa looginen ja kestävä vaihtoehto.

McGrathin mukaan ilmoituksen kanssa "kilpailevia" uskon ja (uudelleen kirjoitetun) evankeliumin perustuksia ovat 1) järki, 2) kulttuuri, 3) kokemus ja 4) perinne. Kaikilla näillä on toki klassiseen kristinuskon tulkintaan positiivisesti liittyvä merkitys, mutta perustaksi niistä ei ole.

Tämä on teema jota jatkan vielä, kunhan pääsen taas uudelleen käyntiin kirjoittelussa.

Laittakaa kommentteja ja viritelkää keskustelua!