Mitä tarkoittaa olla israelilainen? Tämä kysymys on ollut ajankohtainen Mooseksen ajoista aina nykypäivän Israeliin asti. Tässä blogissa tutkimme, miten Raamattu ja nyky-Israel vastaavat tähän kysymykseen eri tavalla ja mitä se merkitsee kristityille.
Raamatun mukaan Israelin kansa muodostui Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisistä, mutta siihen liittyi myös muukalaisia, jotka tahtoivat elää Jumalan liitossa. Uudessa testamentissa Jeesus ja Paavali muuttavat näkökulmaa ja herättävät kysymyksen siitä, onko etnisyys sittenkään tärkeämpää kuin usko. Tänä päivänä Israelin valtiossa kansalaisuuden määrittelee ennen kaikkea siviililaki, ei pelkästään Raamatun opetukset.
Israelilaisuus Vanhan testamentin valossa
Mooseksen laissa
israelilaisuus liittyi vahvasti sukuun ja heimoon. Jokainen israelilainen
kuului johonkin kahdestatoista heimosta, ja heimo määräsi muun muassa
maaomistuksen, tehtävät temppelissä ja kansan yhteiselämän. Esimerkiksi 2.
Mooseksen kirjan alussa kerrotaan, kuinka Jaakobin jälkeläiset kasvoivat
suureksi kansaksi Egyptissä, ja 3. Mooseksen kirjassa mainitaan tapaus, jossa
isänsä puolelta egyptiläinen mies joutuu oikeudellisiin ongelmiin Israelin
yhteisössä.
Vaikka syntyperä
oli tärkeää, Mooseksen laki teki tilaa myös ulkopuolisille, jos he tahtoivat
palvoa Israelin Jumalaa ja noudattaa Hänen lakiaan. Egyptistä lähteneille
muukalaisille oli annettu mahdollisuus tulla osaksi kansaa, ja esimerkiksi
Pääsiäisateriaa sai viettää vain ympärileikattu muukalainen, joka siten tuli
"maan syntyperäiseksi jäseneksi". Muukalaiset saivat osallistua
juhliin ja olla osa kansan elämää, kuten 5. Mooseksen kirja osoittaa. Raamatun
esimerkkejä ovat muun muassa mooabilainen Ruut, josta tuli kuningas Daavidin
esiäiti.
Vaikka ihminen
oli syntyperäinen israelilainen, liiton rikkominen saattoi katkaista hänen
yhteytensä Jumalan kansaan. Neljännen Mooseksen kirjan mukaan henkilö, joka
tekee syntiä röyhkeästi, erotetaan kansasta. Viidennen Mooseksen kirjan
siunauksissa ja kirouksissa korostetaan, että Jumalan kansaan kuuluminen ei
ollut automaattista, vaan vaati kuuliaisuutta. Tämä valmistaa tietä Uuden
testamentin opetukselle ja kysymykselle siitä, onko syntyperällä vai sydämen
tilalla suurempi merkitys.
Uusi
testamentti: Kuka kuuluu Israelin kansaan?
Jeesus saarnasi
ensisijaisesti "Israelin kadonneille lampaille", mutta samalla hän
kyseenalaisti sen, mitä "oikea israelilaisuus" tarkoittaa. Hän tapasi
ylistää pakanoiden uskoa samalla, kun hän varoitti, että jotkut etuoikeutetut "valtakunnan
lapset" saatetaan heittää ulos. Esimerkiksi roomalaisen sadanpäämiehen
usko sai Jeesuksen toteamaan, että monet pakanat tulevat taivaan valtakuntaan,
mutta osa juutalaisista jää ulkopuolelle. Johanneksen evankeliumissa Jeesus
sanoo juutalaisille, että Abrahamin lapset ovat niitä, jotka tekevät Abrahamin
tekoja, eikä pelkkä syntyperä riitä.
Paavali jatkaa
tätä ajatusta ja menee vielä pidemmälle. Roomalaiskirjeessä hän toteaa, että ei
se ole juutalainen, joka on ulkonaisesti juutalainen, vaan se, joka on
juutalainen sisäisesti. Galatalaiskirjeessä hän kirjoittaa, että ne, jotka
uskovat, ovat Abrahamin lapsia. Samalla hän painottaa, että Jumala ei ole
hylännyt kansaansa, ja että Israelilla on edelleen erityinen paikka Jumalan
suunnitelmassa. Paavalin mukaan Israelin kansa ei ole pelkkä etninen ryhmä,
vaan uskossa Jumalaan elävä kansa. Geneettiset juutalaiset säilyttävät
erityisen paikkansa Jumalan suunnitelmassa, mutta todellinen Israel koostuu
niistä, jotka elävät uskossa Messiasta kohtaan.
Israelilaisuus nyky-Israelissa
Vuonna 1948
perustettu Israelin valtio ei määrittele Israelilaisuutta Raamatun vaan
siviililakien pohjalta. Paluuoikeuslaki antaa kaikille juutalaisille oikeuden
muuttaa Israeliin. Ortodoksijuutalaisuudessa juutalaisuus kulkee äitilinjan
kautta, mutta Israelin valtio myöntää kansalaisuuden myös henkilöille, joilla
on yksi juutalainen isovanhempi. Tämä johtuu historiallisista syistä, kuten
holokaustin ajoista, jolloin juutalaisuus määriteltiin vainojen perusteella.
Israelin
kansalaisuutta koskevissa kysymyksissä uskonnolliset ja
siviililainsäädännölliset määritelmät menevät usein ristiin. Tämä aiheuttaa
jännitteitä, sillä vaikka valtio myöntää kansalaisuuden laajemmin,
ortodoksijuutalaisuus kontrolloi esimerkiksi avioliittoja, hautajaisia ja muita
elämänvaiheita. Tämä tekee tilanteesta monimutkaisen erityisesti messiaanisten
juutalaisten kohdalla, joita osa uskonnollisista auktoriteeteista ei tunnusta
juutalaisiksi heidän uskonsa vuoksi.
Yhteenveto:
Kuka on todellinen israelilainen?
Tämä kysymys saa
eri vastauksia riippuen siitä, mistä näkökulmasta sitä tarkastelee. Mooseksen
laissa israelilaisuus määriteltiin geneettisellä perimällä ja Jumalan lain
noudattamisella. Jeesuksen ja Paavalin opetuksissa syntyperä säilytti
merkityksensä, mutta keskiöön nousi usko Messiaaseen. Nyky-Israel määrittelee
juutalaisuuden ennen kaikkea kansallisuuden ja lainsäädännön kautta.
Raamatun mukaan
Israel on yhä Jumalan omaisuuskansa, mutta lopullinen Israelin täyteys löytyy
Messiaasta Jeesuksessa, johon sekä juutalaiset että pakanat on kutsuttu.
Israelin tarina jatkuu, ja meidän tehtävämme on ymmärtää sen merkitys osana
Jumalan suurta suunnitelmaa.
* * * * * *