Israelin ennalleen asettaminen - Osa 2: Kadotettu kansa

Osa 2: Kadotettu kansa - Miten näkymme Israelista muuttui?

Kristinusko syntyi juutalaisena liikkeenä. Jeesus ja apostolit eivät nähneet itseään uuden uskonnon perustajina, vaan osana Jumalan Israelille antamaa liittotarinaa. Ensimmäiset kristityt, mukaan lukien Paavali, ymmärsivät evankeliumin olevan hyvä uutinen ensin juutalaisille ja sitten pakanoille (Room. 1:16). Mutta jokin muuttui – näky Israelista alkoi hämärtyä, ja vuosisatojen kuluessa syntyi uusi käsitys: kirkko ei enää ollut osa Israelia, vaan sen korvike.

Miten tämä muutos tapahtui?

Ensimmäiset vuosisadat: Juuret unohtuvat

Alkuperäinen seurakunta Jerusalemissa eli ja toimi yhä osana juutalaista yhteisöä. Seuraajiensa kautta Jeesus nähtiin Israelin lupauksen täyttymyksenä, ei sen loppuna. Mutta Jerusalemin hävitys vuonna 70 jKr. ja myöhemmät juutalaiskapinat johtivat siihen, että Jeesukseen uskovat juutalaiset hajaantuivat ja menettivät vaikutusvaltansa. Kristinusko alkoi kasvaa erityisesti Rooman valtakunnan pakanayhteisöissä, ja vähitellen kristittyjen siteet juutalaiseen perintöön alkoivat katketa.

Tämän kehityksen keskellä syntyi teologinen kysymys: Jos suuri osa juutalaisista ei ottanut vastaan evankeliumia, mitä se merkitsi Israelin kutsumukselle?

Varhaiset kristilliset kirjoittajat, kuten Justinus Marttyyri ja Irenaeus, alkoivat tulkita Israelin historiaa uudella tavalla. Heidän mukaansa kristillinen kirkko oli "aito Israel", joka oli korvannut juutalaisen kansan. Tämä ajatus alkoi vahvistua, vaikka Paavali Room. 11:1–2:ssa nimenomaisesti varoitti: "Eihän Jumala ole hylännyt kansaansa? Ei toki!"

Kirkkoisien aikakausi ja korvausteologian synty

180–400-luvuilla kirkkoisät kehittivät teologiaa, joka yhä vahvemmin irrotti Israelin asemasta Jumalan suunnitelmassa.

  • Origenes (185–254) edisti allegorista raamatuntulkintaa, jossa Vanhan testamentin Israel nähtiin vain hengellisenä esikuvana kirkosta.
  • Tertullianus (160–220) alkoi puhua kirkosta "uutena Israelina", ja tämä käsite juurtui kristilliseen ajatteluun.
  • Augustinus (354–430) vaikutti ratkaisevasti siihen, että Israelista alettiin puhua Jumalan hylkäämänä kansana, jonka olemassaolo vain todisti kirkon totuuden.

Erityisesti Augustinuksen "todistajakansa"-oppi oli vaikutusvaltainen: juutalaisia ei saanut hävittää, mutta heidän piti elää alisteisessa asemassa, jotta kristitty maailma näkisi, mitä tapahtuu niille, jotka torjuvat Kristuksen. Tämä teologia muokkasi Euroopan suhtautumista juutalaisiin vuosisadoiksi eteenpäin.

Miksi Israelin rooli unohtui?

Tähän kehitykseen vaikuttivat monet tekijät:

  1. Historialliset tapahtumat – Jerusalemin hävitys, juutalaissodat ja Rooman keisarikunnan epäluulo juutalaisia kohtaan loivat painetta erottautua juutalaisista.
  2. Kulttuurinen muutos – Kristinusko omaksui yhä enemmän kreikkalaista ajattelua, jossa hengellinen nähtiin tärkeämpänä kuin historiallinen ja konkreettinen. Israelin maalliset lupaukset menettivät merkityksensä.
  3. Teologinen yksinkertaistaminen – Koska juutalaiset eivät laajamittaisesti ottaneet vastaan evankeliumia, kristillinen teologia alkoi nähdä heidät "hylättynä kansana". Paavalin Room. 11:n sanat Israelin tulevasta pelastuksesta unohtuivat.

Mitä menetimme?

Kun Israelin erityinen asema hämärtyi, kristillinen teologia menetti jotain olennaista: koko Raamatun kantavan rakenteen.

Liittousko Vanhan testamentin patriarkoista alkaen ei ollut vain hengellinen kertomus, vaan se liittyi konkreettisesti kansaan, historiaan ja Jumalan uskollisuuteen. Kun kirkko alkoi nähdä Israelin roolin päättyneenä, koko Raamatun pitkä jatkumo alkoi katketa.

Mutta kuten historia osoittaa, Jumalan totuus ei katoa. Se voi unohtua, mutta se voidaan myös löytää uudelleen.

Miten tästä eteenpäin?

Sarjassa seuraavaksi:

  • Osa 3: Kadotettu perintö – Miten reformaatio vahvisti supersessionismia? Keskiajan ja reformaation teologiat lujittivat käsityksen kirkosta uutena Israelina. Miten tämä vaikutti korvauteologiaan myöhempinä vuosisatoina sekä kristittyjen asenteeseen juutalaisia kohtaan
  • Osa 4: Uusi kajastus – Israelin aseman palautuminen moderniin teologiaan - Viimeisten kahden vuosisadan aikana Israelin rooli on noussut uudelleen teologisiin keskusteluihin. Miten moderni raamatuntutkimus, juutalaisten paluu Israeliin ja ekumeeninen teologia ovat muuttaneet kirkon suhtautumista Israelin asemaan?