Osa 1: Kadotettu näky – Miten sanoma Israelin tulevaisuudesta katosi historian hämärään?
Miksi olen yhtäkkiä kiinnostunut Israel-keskustelusta? Huomaan ihmetteleväni sitä itsekin.
Yksi syy on varmasti se, että ensinnäkin Israel-debatissa tarvittavat näkökulmat ja vastaukset löytyvät raamattuteologian sekä historiallisen teologian ja kirkkohistorian kautta, ja tällainen synteesi on aina mielenkiintoinen! Toiseksi aihe on ajankohtainen sekä maailmanpoliittisesti että ruohonjuuritason keskustelun tähden.
Vielä voisi kysyä, että mitä muita ajankohtaisia teologisia kysymyksiä sitten on? Emme keskustele Jeesuksen persoonasta tai kolminaisuuden olemuksesta, tai muistakaan klassisista uskonkappaleista. Ne nyt eivät ole tällä hetkellä ajankohtaisia keskusteluja, piste. Israel kiinnostaa, sekä lopun ajat, profetioiden täyttymys.
Kristinuskon alkuaikoina ei ollut epäselvää, että Israelilla oli erityinen paikka Jumalan suunnitelmassa. Apostolit, mukaan lukien Paavali, puhuivat juutalaisista ja pakanoista yhtenä Jumalan kansana – ei siten, että Israel olisi hylätty, vaan että Kristuksen kautta pakanatkin pääsivät osallisiksi lupauksista (Ef. 2:11–22, Room. 11). Mutta jossain vaiheessa tämä näkökulma alkoi hämärtyä.
Miten ja miksi tämä tapahtui? Miksi Paavalin selkeä mysteeri – että Kristuksessa juutalaiset ja pakanat yhdessä muodostavat Jumalan kansan – unohtui tai käännettiin muotoon, jossa Israelin paikka nähtiin menneenä, ei tulevana? Tämä on yksi teologisen historian suurista katoamisista.
Kristinusko alkoi juutalaisena liikkeenä, mutta siitä tuli nopeasti erottuva uskonto. Jerusalemin temppelin tuhoutuminen vuonna 70 jKr., kristittyjen vainot ja evankeliumin leviäminen pakanamaailmaan johtivat siihen, että kirkon johto siirtyi pois juutalaisista yhteisöistä. Pian alettiin puhua siitä, että kristillinen kirkko ei vain jatkanut Israelin tarinaa, vaan oli korvannut Israelin. Tämä ajattelutapa, jota kutsutaan supersessionismiksi (korvausteologia), vahvistui seuraavien vuosisatojen aikana.
Historialliset ja kulttuuriset tekijät vahvistivat tätä siirtymää. Kirkkoisät, kuten Justinus Marttyyri ja Origenes, tulkitsivat Vanhan testamentin lupauksia (vain) hengellisesti ja alkoivat nähdä kirkon uutena Israelina. Augustinuksen City of God -teos antoi perustan sille ajatukselle, että juutalaiset ovat vain "todistajakansa", eivät enää aktiivinen osa Jumalan pelastussuunnitelmaa. Keskiajan ja reformaation aikana tämä perinne vahvistui, ja se johti kristikunnan vihamieliseen asenteeseen juutalaisia kohtaan.
Mutta näky ei kadonnut lopullisesti.
Viimeisten kahdensadan vuoden aikana teologinen keskustelu on alkanut kääntyä uudelleen Israelin roolin ymmärtämiseen. Raamatun tekstit eivät ole muuttuneet, mutta ne on alettu lukea uudessa valossa. Kuka on "kaikki Israel", joka pelastuu (Room. 11:26)? Mitä tarkoittaa, että pakanat on oksastettu Israelin öljypuuhun (Room. 11:17)? Onko Kristuksessa syntynyt seurakunta vain hengellinen jatkumo, vai onko sillä yhteys Israelin historialliseen kutsumukseen?
Mitä aion käsitellä seuraavissa blogeissa?
- Osa 2: Kadotettu kansa - Miten näkymme Israelista muuttui? Käymme läpi varhaisen kirkon kehityksen ja sen, kuinka Israelin paikka hämärtyi. Mitä tapahtui ensimmäisinä vuosisatoina, kun kristittyjen ja juutalaisten tiet erkanivat?
- Osa 3: Kadotettu perintö – Miten reformaatio vahvisti supersessionismia? Keskiajan ja reformaation teologiat lujittivat käsityksen kirkosta uutena Israelina. Miten tämä vaikutti korvauteologiaan myöhempinä vuosisatoina sekä kristittyjen asenteeseen juutalaisia kohtaan?
- Osa 4: Uusi kajastus – Israelin aseman palautuminen moderniin teologiaan - Viimeisten kahden vuosisadan aikana Israelin rooli on noussut uudelleen teologisiin keskusteluihin. Miten moderni raamatuntutkimus, juutalaisten paluu Israeliin ja ekumeeninen teologia ovat muuttaneet kirkon suhtautumista Israelin asemaan?
• Ja ehkä osia tulee enemmänkin – pysy mukana!
Kristillinen teologia ei ole "valmis", se elää ja kehittyy (tälle perusteet ks. linkki). Israelin paikka ei ole menneisyyden kysymys vaan osa Jumalan suurta suunnitelmaa, jonka ymmärtäminen on vasta alkanut palautua.
Takaisin kadonneen näyn äärelle!
* * * * * *